Taidekoti Kirpilä voi syystä ylpeillä Åke Mattas -kokoelmallaan! Teoksia on yhteensä 49, joista 45 on hankkinut reumalääkäri Juhani Kirpilä, kolme on Kirpilän kuoleman jälkeisiä uushankintoja ja yksi on Suomen Kulttuurirahaston taidekokoelmaan kuuluva Taidekotiin deponoitu teos. Vuosi 2020 – taiteilijan syntymän 100-vuotisjuhlavuosi – toi Taidekotiin runsaasti uutta Mattakseen liittyvää aineistoa ja yhden uuden teoksen.
Taidekoti Kirpilän Mattas-huone, jonka katosta roikkuu Raimo Saarisen (s. 1984) teos Neosgaia, 2017. Kuva: Riitta Supperi
”Taiteilijaelämää” – Åke Carl-Anders Mattas (14.1.1920 Mänttä–22.12.1962 Helsinki)
Åke Mattas syntyi 14.1.1920 Mäntässä, jossa hänen isänsä Karl Julius toimi diplomi-insinöörinä Serlachiuksen paperitehtaalla. Äiti Helmi (o.s. Korhonen) oli ollut apteekkialalla ennen avioliittoa. Mattaksen varhaislapsuudessa isän työt veivät koko perheen muutamiksi vuosiksi Ruotsin Billerudiin ja Kreikan Aigioniin. Ulkomaiden vuosien jälkeen Mattakset muuttivat vuonna 1928 Ouluun, jossa isä työskenteli Toppila-yhtiön teknisenä johtajana. Tässä vaiheessa Mattaksella oli vuonna 1921 syntynyt sisar Greta-Stina, ja vuonna 1928 perhe kasvoi Else-Maj-tyttärellä. Sisaret toimivat pienestä pitäen malleina veljelleen, joka jo nuorena lahjakkuutena piirsi ja maalasi ahkerasti. Mattakset viettivät kesiään huvilalla Terijoen Tyrisevällä.
Opinnot ja perheen perustaminen
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen syksyllä 1938 Mattas aloitti opinnot Taideteollisen Keskuskoulun graafisen taiteen osastolla Helsingissä. Vuosina 1945–46 hän opiskeli Suomen taideakatemiassa.
Mattaksen luonnos vuodelta 1945. Kuva: Taidekoti Kirpilän arkisto / digitointi Harri Tahvanainen © Kuvasto 2020
Mattas oli vain 21-vuotias opiskelija jatkosodan alkaessa kesällä 1941, ja hän osallistui taisteluihin mm. Kannaksella ja Lapissa. Sodan aikana Mattas menetti äitinsä Helmin keväällä 1944. Äidinkaipuu jäi pysyväksi teemaksi hänen tuotantoonsa. Monissa teoksissaan Mattas kuvaa äidistä näkemiään unia, ja joskus näyt ovat myös painajaisia. Taidehistorioitsija Elina Vierun mukaan rankat sotakokemukset ja suru äidin ennenaikaisesta kuolemasta saivat Mattaksen turvautumaan alkoholiin yhä runsaammissa määrin. Viehtymys alkoholiin oli ollut läsnä Mattaksen elämässä varhaisnuoruudesta lähtien.
Åke Mattas, Siivekkäitä ihmisiä, 1951. Helmi-äiti leijuu enkelinä taustalla. © Kuvasto 2020
Mattas avioitui opiskelijatoverinsa, taiteilija Ulla Aholan kanssa vuonna 1946. Lapsia heille syntyi kolme: Kalle-Julle vuonna 1947, Kajsa 1948 ja Lisa 1957, ja Ullan oma taiteellinen ura jäi sivuun ajalle tyypilliseen tapaan perheen perustamisen myötä. Perhe-elämä muodostui myrskyisäksi Mattaksen jatkuvasti pahentuneen alkoholismin vuoksi, ja lopulta Ulla Mattas sekä lapset muuttivat Tampereelle vuonna 1959. Puolisoa kuvaavat teokset esittelevät useimmiten rauhallisen tasapainottajan taiteilijaa raastaneiden myrskyjen keskellä. Ulla tuntuu kohoavan järkähtämättömänä hahmona pää pystyssä arjen huolien ja vaivojen yläpuolelle.
Åke Mattas, Naisen muotokuva (Ulla), 1961. Mattaksen ensimmäinen puoliso Ulla. © Kuvasto 2020
Uusi elämänkumppani ja viimeiset vuodet
Helsinkiläinen galleristi, taiteilija ja kosmetologi Marianne Maury tutustui Åke Mattakseen vuoden 1959 viimeisenä päivänä taiteilija Jaakko Somersalon uudenvuodenjuhlissa Oulunkylän taiteilijatalossa. ”Ja seuraavana päivänä Mattas tuli luokseni eikä lähtenyt enää pois”, Maury kertoi ytimekkäästi Jaana-lehden haastattelussa marraskuussa 1964.
Taidekodin kokoelmaan kuuluu Maurya esittäviä sensuelleja alastonkuvia, joissa mallin elinvoimainen ja rehevä hahmo näyttäytyy hätkähdyttävänä vastakohtana taiteilijan riutuneelle ja rappeutuneelle olemukselle. Mauryn kanssa eläessään Mattaksen alkoholinkäyttö paheni entisestään, ja taiteilijan terveydentila lähti hallitsemattomaan syöksykierteeseen.
Åke Mattas, Alaston Marianne, 1960. Marianne Mauryn kasvot ovat tyhjät – kaikki huomio kiinnittyy vartalon muotoihin, pehmeyteen ja estottomuuteen. © Kuvasto 2020
Åke Mattas kuoli 22.12.1962 Helsingin Töölössä, Kammion päihdesairaalassa.
Mattas vähän ennen kuolemaansa vuonna 1962. Vain 42-vuotiaan taiteilijan olemuksessa näkyvät raskaan elämän jäljet. Kuva: Taidekoti Kirpilän arkisto / digitointi Harri Tahvanainen
Mattas Taidekodissa
Åke Mattas kuului Juhani Kirpilän suosikkitaiteilijoihin. Kirpilää viehätti Mattaksen voimakas ja kiihkeä tyyli, jolla taiteilija kuvasi suorasukaisesti myös elämän vähemmän kauniita puolia. Mattaksen teoksissa voimme nähdä sairauksia, hiipumista, kuolemaa, alkoholismia, kaipuuta ja parisuhdeongelmia – aiheita, jotka eivät ole vieraita lääkärille, eivätkä olleet taiteilijalle itselleenkään.
Åke Mattas, Omakuva, 1945. Nuoren taiteilijan itsevarma taidonnäyte. © Kuvasto 2020
Juhani Kirpilän hankkimista 45:stä Mattaksen teoksesta vain kaksi on maiseman kuvauksia ja yksi asetelma. Kaikki muut esittävät ihmistä. Tämä kertoo osaltaan Kirpilän mielenkiinnosta muotokuvia kohtaan. Hänen kokoelmansa teoksista kolmasosa on muotokuvia. Ihmiset kiinnostivat Kirpilää – varmasti lääkärinä, mutta myös tarkkailijana ja huomioiden tekijänä, kuten hän itseään oli kuvaillut.
Åke Mattas, Kevät, 1962. Taidekodin kokoelmassa harvinaisempi Mattaksen maisemamaalaus. © Kuvasto 2020
Myös kaikki Taidekoti Kirpilän aikana hankitut Mattaksen teokset ovat muotokuvia: omakuva vuodelta 1961, toimittaja, suomentaja ja runoilija Jouko Linturin muotokuva vuodelta 1946 ja taidemaalari Heikki Alitalon muotokuva vuodelta 1952. Mattas tunsi sekä Linturin että Alitalon ja liikkui heidän kanssaan samoissa piireissä. Linturin muotokuva edustaa taiteilijan varhaista tuotantoa, ja Alitalon muotokuva puolestaan on taiteilijatoverin kuvaus 1950-luvun alusta vesiväritekniikalla toteutettuna. Omakuva ostettiin joulukuussa 2002 Bukowskis-Hörhammerin kansainvälisestä syyshuutokaupasta. Teos on kokoelman toinen viimeisten vuosien omakuva kuolinvuonna 1962 maalatun työn lisäksi.
Åke Mattas, Omakuva, 1962. Kuolinvuonna maalattu omakuva, jossa taiteilijalla on yllään verkkaritakki. Sekä kasvoissa että parrassa ja hiuksissa voidaan havaita yhdennäköisyyttä Mattaksen ja hänen ihailemansa Vincent van Goghin välillä. Teos on eräänlainen kunnianosoitus esikuvalle. © Kuvasto 2020
Taidekodin Mattas-ripustus on täydentynyt vuonna 2020 uudella teoksella, kun filosofian maisteri Ernst-Gustaf Finnilän (1925–2016) perikunta – Finnilän lapset Marianne Elfving, Marcus Finnilä ja Rasmus Finnilä – lahjoitti Suomen Kulttuurirahastolle Mattaksen nimettömän teoksen, joka deponoitiin Taidekotiin, ja jolle siellä annettiin nimi ”Malli”.
Åke Mattas, Malli. Teos on esillä Taidekodin Mattas-huoneessa. © Kuvasto 2020
Teos on taidehistorioitsija ja Mattas-asiantuntija Elina Vierun arvion mukaan 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta. Teoksen hahmo poseeraa alastomana, ehkä taiteilijan ateljeessa jollakin jalustalla, hiukset mahdollisesti nutturalla ja korut korvissaan. Mallin kasvoista silmät ovat pyyhkiytyneet pois, mutta voimakkaasta ehostuksesta kertovat vaaleanpunaiset posket ja kirkkaanpunainen suu. Mallin henkilöys ei ole tiedossa, mutta hänen asentonsa muistuttaa Marianne Mauryn poseerauksia Mattaksen myöhemmissä teoksissa.
Ernst-Gustaf Finnilän tyttären Marianne Elfvingin kertoman mukaan Mattas ja Finnilä olivat ystäviä, ja tutustuneet todennäköisesti Vasa Nationin osakunnassa. Finnilöiden koti sijaitsi 1950-luvun vaihteessa Urheilukadulla Taka-Töölössä, ja Mattakset asuivat saman kadun varrella Mattaksen isän omistamassa huoneistossa. Alkoholi maistui molemmille ystävyksille, mutta Finnilällä mieltymys ei muodostunut elämää määrittäväksi tekijäksi, vaan hän teki pitkän elämäntyönsä vuodesta 1956 lähtien sveitsiläisen lääkealan yrityksen Sandoz AG:n (nykyisin Novartis) palveluksessa ensin edustajana ja myöhemmin yrityksen Suomen-toimitusjohtajana ja eli 91-vuotiaaksi.
Mattaksen kuvitettu runo ”Ikkunasta”, joka on kirjoitettu ”aamulla klo 5” krapulaisissa tunnelmissa, ja Marianne Mauryn merkinnän mukaan sairaalassa vuonna 1962. Kuva: Taidekoti Kirpilän arkisto / digitointi Harri Tahvanainen © Kuvasto 2020
Taidekoti Kirpilään on talletettu myös uusi merkittävä arkistokokonaisuus. Mattaksen viimeisen elämänkumppanin Marianne Mauryn tyttären Lucille Aminoffin Taidekodin käyttöön tarjoamaan monipuoliseen Åke Mattas -aineistoon kuuluu mm. valokuvia, luonnoksia, lehtileikkeitä ja näyttelylehtisiä. Aineisto on valikoiduin osin digitoitu Taidekodin ja tutkijoiden käyttöön.
Mattaksen päiväämätön luonnos. Kuva: Taidekoti Kirpilän arkisto / digitointi Harri Tahvanainen © Kuvasto 2020
Lähteet:
Marianne Elfvingin sähköpostiviestit 8.9.2020, 26.11.2020.
Enroth, Erik 1963. ”Åke Mattas”. – Taide 1/1963, 4–6.
Hallakorpi, Soma 1964. ”Marianne. Åke Mattaksen viimeinen muusa”. – Jaana marraskuu 1964, 20–23, 71.
Vieru, Elina 1991. Åke Mattas. Oma kuva 1920–1962. Ars Nordica 3. Ars Nordica ja Pohjoinen, Oulu.
Elina Vierun sähköpostiviesti 22.9.2020.
Kuvat:
Rauno Träskelin, ellei toisin mainita.