Juhani Kirpilä (1931–1988)

 

Juhani Kirpilä – omien sanojensa mukaan ”herrasperheen ainoa kakara”, ystävien ja yleisön tuntema kokeilunhaluinen herkkusuu, kiihkeä taiteenrakastaja, tottunut maailmanmatkaaja, arvostettu reumalääkäri, innokas lukija, taitava sijoittaja, ahkera kirjoittaja, vannoutunut autoilija…

(kuvat: Taidekoti Kirpilän arkisto, digitointi: Harri Tahvanainen, ellei toisin mainita)

Vilho Valter Juhani Forster syntyi Helsingissä 28.9.1931 sairaanhoitaja Hilja (o.s. Saukkonen) ja lääkäri Vilho Forsterin esikoisena – ja ainokaisena. Lapsen kutsumanimeksi tuli Juhani, ja myöhemmin ystävät ja läheiset käyttivät hänestä nimeä Jussi.

Juhanin isänisä Josef Forster oli Viipuriin muuttanut saksalainen panimomestari. Perheen sukunimi muutettiin Kirpiläksi vuonna 1935. Seuraavana vuonna Kirpilän perhe muutti Kainuuseen Puolangalle, jonka kunnanlääkärin virkaan Vilho oli valittu. Juhani asui Puolangalla vuoden 1949 ylioppilaskirjoituksiinsa saakka.

Muutettuaan opiskelijaboksiin Vänrikki Stoolin kadulle Helsinkiin Juhani opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa 1949–1956. Hän itse kertoi valmistuneensa ”sairaala-ammattiin, kuten vanhempanikin”. Juhanista tuli lääketieteen lisensiaatti ja sisätautien erikoislääkäri, jonka erityisalaa oli reumatologia. Hän toimi mm. apulaislääkärinä Kivelän sairaalassa, Reumaliiton luottamustehtävissä ja lääkärinä, lääkäriasiantuntijana Aurinko- ja Terveysmatkoissa, työterveyslääkärinä sekä luennoitsijana. Juhani piti myös yksityisvastaanottoa Helsingin Alppiharjussa, Läntisellä Brahenkadulla.

Juhani tunnettiin ahkerana matkailijana, jonka mielikohteisiin kuuluivat suosikkimaa Kreikan lisäksi Kypros, Ranska, Ruotsi, Kanariansaaret, Thaimaa ja Karibian-risteilyt. Juhani kertoi eloisasti matkakokemuksistaan ja paikallisista ruokaelämyksistä Kauneus ja terveys -lehdessä julkaistuissa Ohimennen-pakinoissaan, joita hän kirjoitti noin 300 vuosina 1962–1988.

Suuri yleisö oppikin tuntemaan Juhanin ”herkkusuumatkailijana”, joka konservatiivista elämänasennetta heijastelevissa pakinoissaan otti pisteliäästi kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, usein huumorin varjolla.

Vuonna 1965 Juhani tutustui tulevaan elämänkumppaniinsa, turkulaiseen merkonomiopiskelijaan Karl ”Kalle” Rosenqvistiin kotonaan Kaivopuistossa järjestämissään bileissä. Ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi paritalossa Espoon Westendissä, jonne Juhani oli muuttanut Kaivopuistosta vuonna 1967. Taidekokoelman kasvaessa jatkuvasti jo kahden vuoden kuluttua tarvittiin enemmän tilaa, ja Juhani ja taidekuljetusalalla työskennellyt Kalle muuttivat Neitsytpolulle Ullanlinnaan yli 250 neliön huoneistoon. Juhani ja Kalle olivat yhdessä Juhanin kuolemaan saakka.

 

 

 

Juhanin kantava ajatus taiteen keräämisestä tiivistyi hänen julistukseensa: ”Teokset ovat rakkaita lapsiani!”. Hän saattoi seistä kokoelmansa teosten edessä hyvin pitkään tarkastellen ja mietiskellen. Juhani oli saanut vanhemmiltaan ylioppilaslahjaksi taulun ja perinyt heidän muutaman kymmenen teoksen kokoelmansa vuonna 1959. Vanhempiensa kokoelmasta Juhani arvosti erityisesti Pekka Halosen teoksia, joiden keräämistä hän jatkoi aina 1980-luvulle saakka.

Juhanin mielenkiinnon kohteet taiteessa näkyvät hänen kokoelmassaan ja antavat sen runsaudelle jonkinlaisen punaisen langan. Teospaljoudesta nousevat esille henkilö- ja muotokuvat, maisemat, öljyvärimaalaukset, figuratiivisuus, ilmaisun voima, värikkyys ja vuodet 1900–50.

Juhani hankki teoksia useimmiten galleristeilta, huutokaupoista ja näyttelyistä. Muutamilta taiteilijoilta hän osti suoraan, mm. Kain Tapperilta, Ahti Lavoselta ja Ilmari Nylundilta. Juhani autoili mielellään ympäri kesäistä Suomea taidenäyttelyissä Kallen ja ystäviensä kanssa. Tutuiksi tulivat mm. Sysmän Suvi-Pinx, Punkaharjun Retretti, Oriveden Purnu ja Pyhtään Kaunissaari, ja usein kohteista tuli tehtyä myös taidehankintoja. Juhanin huomattava, taideostot mahdollistanut varallisuus koostui peritystä omaisuudesta, sijoituksista ja lääkärintuloista.

Joulukuussa 1979 Juhani ja Kalle muuttivat 350 neliön asuntoon osiotteeseen Pohjoinen Hesperiankatu 7 Helsingin Töölössä. Juhanin viimeinen koti tarjosi tarpeeksi tilaa edelleen jatkuvasti kasvaneelle kokoelmalle, ja uudet neliöt kiihdyttivätkin Juhanin keräilyn 1980-luvulla lähes maaniseksi. Lääketehdas Medican rakennuttaman eli ”Lääkärien talon” kodissaan Juhani ja Kalle järjestivät ystävilleen ja tuttavilleen ikimuistoisia Kastanjankukkajuhlia aina kesäkuun vaihteessa, Hesperian esplanadin puiston hevoskastanjoiden kukkimisen aikaan.

Juhani kuoli kotonaan ruokalevon aikana 3.8.1988 sydänsairauksien ja muiden terveysongelmien uuvuttamana.