Kylämaisema Suursaarelta, 1925
ILMARI AALTO
Öljy vanerille (29 x 41 cm)
Hankittu: 1976 jälkeen
Kuva: Rauno Träskelin
Teoksen äänimaisemaa
Tutki kuvaa suurennuslasilla!
Teoksessa on kuvattu näkymä kylään meren rannalla. Kylässä ei ole ketään, mutta näkyvissä on kuitenkin merkkejä siitä, että talot ovat asuttuja. Erään talon edessä on työvälineitä ja iso kontti.
Talojen takana näkyy merta ja taivasta. Kylää reunustaa puuaita, ja sitä ympäröi luonto: puut, pensaat ja ruoho. Maisemassa vallitsevat syksyn värit: keltainen, oranssi, ruskea ja harmaa.
Talot sulautuvat vähitellen luonnonmaisemaan. Jotkin niistä ovat yksinkertaisia, mutta geometrisesti määriteltyjä lohkoja, ja kattoina nähdään pyramideja. Toiset menettävät ominaisuutensa taloina, ja niistä tulee abstrakteja ja pinnallisia neliöitä ja kolmioita.
Varjot esitetään voimakkaina ja kirkkaan sinisinä, mikä vahvistaa lehtien ja mökkien lämpimiä sävyjä. Veden voimakas sininen erottaa sen sumuisesta taivaasta. Kubismin dekonstruktionismin ja ekspressionismin kirkkaiden värien yhdistelmästä tuli Aallon maalausten erityispiirre. Kirpilän taidekokoelman maisemat kuuluvat tähän Aallon taiteellisen uran vaiheeseen.
ILMARI AALTO (1891–1934)
Ilmari Aallon passikuva.
Museovirasto
Ilmari Aalto kuuluu boheemitaiteilijoiden sukupolveen, joka sai virallisen taidekoulutuksen 1900-luvun alussa. Hän aloitti opintonsa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1908. Aalto tuli vaatimattomasta perheestä, ja hänen isänsä oli räätäli. Hän maalasi kopioita Ateneumin taidekokoelman mestariteoksista elättääkseen itsensä opiskellessaan. Tämä antoi hänelle monipuoliset tekniset kyvyt.
Ilmari Aalto, Omakuva, 1922.
Kansallisgalleria
Kun taidekeräilijä ja modernismin suojelija Gösta Stenman järjesti ensimmäisen kansainvälisen kubisminäyttelyn Suomessa vuonna 1915, Aallon teokset olivat esillä yhdessä Pablo Picasson ja Juan Grisin teosten kanssa. Aallon tyyli muuttui pian kubisminäyttelyn jälkeen. Hän oli liittynyt Marraskuun ekspressionistiseen ryhmään. Myös ulkomaanmatkat 1920-luvulla vaikuttivat hänen tyyliinsä. Vuonna 1928 Aalto palasi jälleen Pariisiin, mikä vahvisti hänen uutta suuntautumistaan moderniin klassismiin.
SUURSAARI
Näkymä Suursaaresta 1900-luvun alussa.
Lappeenrannan museot
Suursaari sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Kotkasta Suomenlahdella.
Suomen oli luovutettava se Neuvostoliitolle vuonna 1947.
Museovirasto
Saari eli parasta aikaansa 1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka virallisesti saarella asui vain noin 800 ihmistä, kesällä sen väestö kasvoi yli 10 000:een. Suursaari oli rakastettu kesälomanviettopaikka, jota taiteilijat arvostivat erityisesti.
Tämän seurauksena saarta kuvattiin monissa maalauksissa, esim. Aallon lisäksi myös mm. Magnus Enckellin teoksissa.
Toisen maailmansodan seurauksena saari evakuoitiin. Nykyään se on Venäjän armeijan hallussa oleva sotilaallinen alue.
Näytelmäseura huvimatkalla Suursaaren Kotkanhellillä toukokuussa 1906.
Kymenlaakson museo
Kyläkuja Suursaarella noin 1920–1936.
Kymenlaakson museo
BRONDA
Kahvila Brondin, ”Bronda”, 1928.
Helsingin Kaupunginmuseo
Kuva: Eric Sundström
1920-luvun alkupuolella Aalto, joka siihen saakka oli elänyt pääasiassa kodittomana, perusti ateljeensa Töölöön. Hänen taloudelliset resurssinsa pysyivät kuitenkin heikkoina. Aalto, kuten monet muutkin taiteilijat tuolloin, työskenteli vaatimattomilla materiaaleilla, kuten vanerilla, ja käytti kankaista molemmat puolet.
Helsingin kaupunginmuseo
Kuva: Eric Sundström
Aalto oli suosittu taiteilijoiden keskuudessa, ja monet tunnustivat hänet mentorikseen. Aallon kanssa käydyt keskustelut olivat erittäin arvostettuja sekä taitelijan ateljeessa että Brondan kahvilassa, joka oli tuolloin suosittu taiteilijoiden keskuudessa.