Kevät, 1924

PEKKA HALONEN
Öljy kankaalle (51,5 x 44,5 cm)
Hankittu: 1983
Kuva: Rauno Träskelin

  Tutki kuvaa suurennuslasilla!

Monet Pekka Halosen 1920-luvulla maalaamista ​​maisemista osoittavat lähiperspektiiviä ja huomiota puiden ja lumen yksityiskohtiin, jotka tekevät maalauksista lähes abstrakteja. Niissä keskitytään eniten valoon ja varjoihin.

Halonen piti maalaamisesta ulkoilmassa, en plein air, tavasta, jonka hän oli oppinut Ranskassa. Suomen ilmastossa tämä tarkoitti tuntikausien viettämistä ulkona silloinkin, kun lämpötila putosi pakkasen puolelle. Säästä huolimatta Halonen pakkasi mukaansa kaikki maalaamiseen tarvittavat varusteet ja lähti rohkeasti villiin luontoon löytääkseen oikean paikan maalattavaksi.

PEKKA HALONEN (1865–1933)

Taidemaalariopiskelija Pekka Halonen, 1890–1891.
Museovirasto
Kuva: Daniel Nyblin

Pekka Halonen syntyi talonpoikaisperheeseen ja oli yksi harvoista alempien yhteiskuntaluokkien ihmisistä, jotka aikanaan saivat taiteellisen koulutuksen. Opiskeluvuosiensa aikana hän teki koristemaalauksia ja kuvituksia elättääkseen itsensä. Halonen aloitti opintonsa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1886. Hän jatkoi opintojaan Pariisissa Académie Julianissa ja myöhemmin Académie Colarossissa. Jonkin aikaa Halonen osallistui myös Paul Gauguinin opetukseen. Tänä aikana hän tutustui japonismiin ja teosofiaan. Pariisissa ollessaan Halonen vieraili usein Louvressa. Ranskalaisella en plein air -realismilla oli syvällinen vaikutus hänen työhönsä.

taidemaalari Pekka Halonen, 1920–1925.
Museovirasto
Kuva: Päjänne

Uransa aikana Pekka Halonen matkusteli paljon sekä kotimaassa että ulkomailla (mm. Ranskassa, Saksassa ja Italiassa), vaikka hän asui Tuusulassa luonnon ympäröimänä ja kaukana Helsingin urbaanista rytmistä. Italiassa hän matkusti pohjoisesta etelään, ja häneen tekivät vaikutuksen italialaiset primitiivit ja Pompeijin freskot.

Haloselle 1920-luku oli täyden kypsymisen aikaa. Hän loi henkilökohtaisen tyylinsä. Halosen työt kehittyivät henkilökohtaisemmiksi ja intiimimmiksi. Hän työskenteli yhä enemmän eristyksissä ja valitsi myös herkemmän sekä pehmeämmän värivalikoiman. Halosen tämän vuosikymmenen teokset poikkeavat aikaisempien maalausten rohkeasta ääriviivasta ja voimakkaista väreistä.

MUITA TEOKSIA KIRPILÄSSÄ

Pekka Halonen, Talvinen metsämaisema, 1931.
Öljy kankaalle (54 x 46 cm)
Peritty
Kuva: Rauno Träskelin

Pekka Halonen kuvaa auringonvaloa hangella Tuusulanjärven maisemissa, jossa taiteilija ja hänen perheensä asuivat ateljeekoti Halosenniemessä. Tämä öljyvärimaalaus kuuluu moniin Juhanin vanhemmiltaan perimiin Halosen teoksiin. Halonen oli ollut Juhanin isän Vilhon suosikkitaiteilijoita, ja myös Juhani itse kartutti ahkerasti Halos-kokoelmaansa. Talvimaisemiinsa Halonen ammensi inspiraatiota Italian varhaisrenessanssin mestarien, erityisesti Masaccion ja Giotton, freskoista ja Paul Gauguinin syntetistisistä talvisen Pariisin kuvauksista. Gauguin oli toiminut Halosen opettajana Pariisissa 1890-luvulla. Eurooppalaisten taiteilijoiden ihailu dekoratiivisuutta ja japonismia kohtaan 1900-luvun vaihteessa näkyy voimakkaasti myös Halosen maalauksissa.

HALOSENNIEMI

Taidemaalari Pekka Halosen koti ”Halosenniemi” Tuusulassa, 1934.
Museovirasto
Kuva: Pietinen

Pekka Halonen rakensi ateljeekotinsa Tuusulanjärven rannalle. Hän innostui paikasta hiihtoretkellä vuonna 1899. Tuolloin hän oli jo hyvin tunnettu taiteilija ja matkustanut paljon. Alusta lähtien paikkaa ympäröivät maisemat toimivat Halosen inspiraationlähteenä. Tuusulassa syrjässä asuessaan hän jatkoi matkustamista ja osallistumista aktiivisesti kansainväliseen taiteelliseen kulttuurielämään. Tuusula tarjosi edun olla lähellä ja hyvin yhteydessä Helsinkiin. Halonen työskenteli ja asui talossa koko loppuelämänsä, missä hän myös kuoli vuonna 1933.

Näköala taidemaalari Pekka Halosen kodin ”Halosenniemen” kuistilta, 1934.
Museovirasto
Kuva: Pietinen

Pekka Halonen vaimonsa Maijan ja tämän serkun Lillin seurassa, 1902–1904.
Museovirasto
Kuva: Lauri Mäkinen

Pekka Halonen, nainen ja mies Halosenniemen ateljeessa.
Valkeakosken museo

LUONTOMAISEMAT

Pekka Halonen, Kevätranta Tuusulassa, 1926.
Öljy kankaalle (50,5 x 40,5 cm)
Hankittu: 1957 yksityiskokoelma
Kuva: Rauno Träskelin

Juhani Kirpilä osti tämän maalauksen samana vuonna, kun hänen isänsä hankki kaksi muuta maalausta, jotka esittelevät samanoloisen maiseman ja perspektiivin. Ne on maalattu suunnilleen samaan aikaan, ja niissä on suurin piirtein sama muoto ja koko. Niille kaikille on yhteistä 1920-luvun tyylipiirteet: herkkä värivalikoima ja pehmeät määrittelemättömät ääriviivat.

Oli todella yleistä, että Halonen maalasi uudestaan ​​ja uudestaan ​​saman näkymän ja jopa saman näkökulman. Hän oli kiinnostunut kuvaamaan maisemaa eri vuorokauden- ja vuodenaikoina sekä sääolosuhteissa. Häntä kiehtoi erityisesti vesi, ja miten se heijastaa valoa eri rakenteiden mukaan.

Pekka Halonen, Violetti talvimaisema, 1928.
Öljy kankaalle (61,5 x 46 cm)
Peritty
Kuva: Rauno Träskelin

Kolme maalausta kuvaavat samanlaista maisemaa, mutta niiden värit ja valo ovat hyvin erilaisia. Ne korostavat Halosen taitoa tarkkailla ja kuvata värin ja valon vaihteluita. Yhdessä maisemista, Violetti talvimaisema, on mahdollista tunnistaa talven valon tyypilliset kylmänvioletit sävyt. Lumi peittää luonnon, ja Halonen onnistuu ilmaisemaan sen monia valkoisen sävyjä, painoa ja rakennetta.

Kahden kevätmaiseman erot korostavat vielä paremmin Halosen kykyä ja herkkyyttä luonnon ja sääolosuhteiden tarkkailijana. Vaikka ne kuvaavat samaa näkymää, väriskaala on hyvin erilainen. Toinen maisemista, Kevätranta Tuusulassa, näyttää ensi silmäyksellä syksyn maisemalta. Siinä on synkkä ilmapiiri, harmaa sumu ja ruskehtavat sävyt. Pensaiden keskellä jäljellä oleva lumi ja rantaa pitkin sulava jää järven pinnalla, kun avoin vesi on jo nestemäistä, paljastavat, että tämä on kuitenkin kevätmaisema.

Pekka Halonen, Kevätmaisema, 1927.
Öljy kankaalle (61,5 X 46 cm)
Peritty
Kuva: Rauno Träskelin

Toinen keväinen maalaus, Kevätmaisema, on laajempi näkymä samaan maisemaan kirkkaana aurinkoisena päivänä, mikä antaa selkeämmän tunnun keväästä. Tässä maisemassa voi nähdä sinistä taivasta, joka heijastuu pehmeästi järven vedestä. Kuitenkin saman lumen pensaiden keskellä ja sulavan jään järven pinnalla voi tunnistaa edellisestä maalauksesta, Kevätranta Tuusulassa. Lisäksi molemmissa maalauksissa pensaat ovat lehdettömiä, ja niiden punertava väri johtuu todennäköisesti kasvavista silmuista.

Vertailu toimii hyvänä esimerkkinä Halosen kyvystä havainnoida ja ymmärtää herkkiä muutoksia luonnossa.

Pekka Halonen, Kesäsade (Potkulan talo Lapinlahden Pajujärvellä), 1905.
Öljy kankaalle (81,5 x 66 cm)
hankittu: 1957
Kuva: Rauno Träskelin

Pekka Halonen suosi villiä luontoa, ja hän vastusti ihmisen vaikuttamista luontoon. Silti hän joskus kuvasi maatalousmaisemiakin, joista kaksi on Kirpilän kokoelmassa. Vaikka tässä maalauksessa ihmisiä ei näy suoraan, siinä esitellään ihmisten tekemiä rakenteita kuten maatilaa, aitoja, navettoja ja peltoja. Villi luonto on siirtynyt taustalle.

Tämän maalauksen erityspiirre on Halosen tarkkaavaisuus sääolosuhteista, kuurosateesta, jonka hän esittää tarkoilla yksityiskohdilla. Teoksessa nähdään nopeasti muuttuvat sää ja valo, tummien pilvien ja auringon välinen kontrasti sekä raikkaat ja kirkkaat värit. Nämä elementit tekevät maisemasta paitsi näkyvän myös tuntuvan.

Tätä ilmiötä on analysoinut meteorologi Seija Paasonen kirjassaan Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin.

Innoitu taiteesta meteorologin silmin! https://areena.yle.fi/audio/1-4432912

 PALAA YLÖS IHASTELEMAAN MAALAUSTA

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan