Äiti ja lapsi, 1922

ALVAR CAWÉN
Öljy kankaalle (45,5 x 42,5 cm)
Hankittu: 1986 Hörhammer
Kuva: Rauno Träskelin

  Tutki kuvaa suurennuslasilla!

Alvar Cawén maalasi useita muotokuvia äideistä ja lapsista. Tämän maalauksen sommittelu ja kahden hahmon asento muistuttavat perinteistä Madonnaa ja lasta 1400-luvulta, varsinkin naisen vartalon asennon ja ilmeettömän profiilin vuoksi. Nainen ja lapsi eivät kuitenkaan ole idealisoituja, vaan he esiintyvät arjen hahmoina, mm. vaatteiden ja huivin osalta.

Nainen esitetään profiilista. Hänen silmänsä katsovat jotain kaukana, maalauksen ulkopuolella. Tai ehkä hän on vain vaipunut ajatuksiinsa.

Maalauksen sommittelusta puuttuu syvyys. Tausta on tumma ja määrittelemätön. Hahmot nousevat taustasta paksun ääriviivan ansiosta, mikä tekee heistä veistetyn näköisiä. Erityisesti naisen huivin raskas kulmikkuus muistuttaa kubismista.

Naisen kasvoissa ei ole yksilöllisiä ominaisuuksia. Hänen ikäänsä tai tunteitaan on vaikea määrittää. Kasvot muistuttavat etnistä naamiota.

1920-luvulla Cawén käytti tummempaa väripalettia ja luonnollisempia sävyjä. Sommittelu tuli pinnallisemmaksi. Maalausten ilmapiiri on usein synkkä ja autio, ja hahmot näyttävät yksinäisiltä.

ALVAR CAWÉN (1886–1935)

Taidemaalari Alvar Cawén, 1910–1918.
Museovirasto

Alvar Cawén aloitti opintonsa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuonna 1905. Hän matkusteli paljon Euroopassa. 1910-luvulla modernismi vaikutti hänen tyyliinsä, varsinkin kun hän oleskeli Pariisissa. Tuolloin Cawén käytti yleensä kirkkaita ja puhtaita värejä.

Cawén oli yksi Marraskuun ryhmän perustajajäsenistä, vaikka hän ei sopinut ryhmään liittyneiden muiden taiteilijoiden boheemistereotyyppiin. Hän ei myöskään ottanut käyttöönsä ryhmän äärimmäisiä ekspressionistisia tapoja. Cawén tuli jo aikanaan tunnetuksi omista piirteistään, kuten eleganssista, lyyrisestä mystiikasta ja melankoliasta.

Taitelijat Alvar Cawén ja Viktor Jansson boksissaan Pariisissa, 1912–1914.
Museovirasto

Cawénin tyyli siirtyi 1920-luvulla kohti modernia klassismia. Siihen vaikutti erityisesti vanhojen italialaisten mestareiden teosten näkeminen Italiassa vuoden 1924 häämatkalla taiteilija Ragni Holmbergin kanssa. Tuolloin Cawénin tyyli oli suuntautunut maagiseen realismiin.

huivi

Marjakauppias ja asiakas Kauppatorilla, 1950-luku.
Helsingin Kaupunginmuseo

Huivilla on Suomessa pitkät perinteet. Se kuului alun perin maaseudulla asuneiden naisten asuun. Huivi oli merkki aikuisuudesta, ja tytöt ottivat sen käyttöön rippijuhlien jälkeen. Kaupungeissa naiset käyttivät sen sijaan hattua.

Myöhemmin (1700-luvulta lähtien) huivista tuli myös symboli kuulumisesta alempaan yhteiskuntaluokkaan, kun taas ylemmät luokat käyttivät hattua. Huivi ei kuitenkaan ollut tarkoitettu vain työpäiville, vaan se oli tavallinen osa päivittäistä ja juhlallista asua. Juhlia varten ne tehtiin kuitenkin arvokkaammista materiaaleista, kuten esimerkiksi silkistä. 1950-luvulle saakka Suomessa ei ollut sopivaa olla ulkona peittämättömällä päällä.

Kauppatori. Silakkamarkkinat. Saaristolaisia myymässä villalankoja ja pyyheliinakangasta veneestä. 1930-luku.
Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Kalle Havas.

ARKISTOKUVIA KIRPILÄSTÄ

Kuva: Atte Matilainen, 1988
Taidekoti Kirpilän arkisto

ALKUPERÄINEN RIPUSTUS

Tässä 1980-luvun valokuvassa nähdään, kuinka maalaukset ripustettiin Juhani Kirpilän aikana. Hän halusi pitää suurimman osan teoksistaan ​​samanaikaisesti esillä, joten ne olivat paikoitellen hyvin tiiviisti vierekkäin. Nykyään kokoelma on esillä turvallisesti museokäytäntöjen mukaisesti.

Taideteoksia kierrätetään aika ajoin, ja näin luodaan mahdollisuuksia katsoa kokoelmaa eri näkökulmista. Esimerkiksi tämän valokuvan perusteella vuonna 2020 luotiin rekonstruktionäyttely, jossa saattoi kokea, miltä alkuperäinen ripustus näytti ja miltä kodin ilmapiiri 1980-luvulla tuntui.

REKONSTRUKTIO-NÄYTTELY taidekoti KIRPILÄSSÄ vuonna 2020.
kuva: riitta supperi

 PALAA YLÖS IHASTELEMAAN MAALAUSTA

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan