Maria Wiik: Sisäkuva

ajoittamaton, öljy kankaalle, 50,5 x 61 cm

Maria Wiikin (1853–1928) asetelma Ohdakkeita (1898) oli 23-vuotiaan lääketieteen opiskelija Juhani Kirpilän ensimmäinen taideostos. Myöhemmin Kirpilä hankki kolme muuta taiteilijan työtä, joita ovat kaksipuolinen akvarelli Sairas nainen (1898), vaikuttava henkilökuva Työläisnainen (1913) sekä tunnelmallinen ja lämminsävyinen maalaus Sisäkuva, joka on omalle ajalleen tyypillinen naiskuvaus. Teoksessa nähdään vaaleapukuinen nainen istumassa tummanpunaisella leposohvalla tyynyihin nojaten tekemässä ompelutyötä. Naisen mallina on mitä todennäköisimmin ollut taiteilijan sisar Hilda Wiik. Mallin henkilöllisyyteen viittaa myös se, että Hilda oli erittäin taitava ompelutöiden tekijä, ja käsityöt merkitsivät hänelle omaa taiteellista ilmaisumuotoa. Varsinaisen henkilökuvauksen sijaan tämä pienikokoinen maalaus kuitenkin kuvaa erityisesti intiimiä kodin interiööriä. 

Wiik on luonut maalaukseen värivalintojen sekä valon ja varjojen avulla hämyisen ja kodikkaan tunnelman. Ikkunan vaalean valoverhon läpi siivilöityy huoneeseen valoa. Maalauksen väripaletti on maanläheinen. Leveät siveltimenvedot ja luonnosmainen maalausjälki eivät korosta maalauksen yksityiskohtia, ja niin myös mallin kasvot jäävät etäisiksi. Taiteilijan signeeraus maalauksessa on valitettavan epäselvä, joten teosta ei ole pystytty ajoittamaan. Mikäli mallina on ollut Hilda-sisko, on maalaus todennäköisesti maalattu ennen vuotta 1896, jolloin Hilda kuoli keuhkotautiin. Maria Wiikiä tutkinut fil.toht. Pia Katerma on arvellut 1970-luvulla, että maalaus on 1800–1900-lukujen vaihteen ajalta.

Wiikin tuotanto sisältää runsaan määrän muoto- ja henkilökuvia. Hän kuvasi oman yhteiskuntaluokkansa ja lähipiirinsä naisia, mutta oli kiinnostunut myös maaseudun työväestöstä ja kaupungin työläisistä. Siinä missä tämän Sisäkuva-maalauksen interiööri muistuttaa Wiikin omaa perhetaustaa, ylemmän luokan naisen elämää, kuvasi hän ompelija-teemaa esimerkiksi yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä teoksessaan Väsynyt (1892). Siinä nuori nainen on nukahtanut ompelutyönsä ääreen. Hänet on kuvattu vaatimattomassa huoneessa ja yksinkertaisessa puvussa, jotka viittaavat vähävaraisen kotiompelijan elämään. Ompeleva nainen, usein juuri köyhä työläinen, oli suosittu teema eurooppalaisessa taiteessa 1800-luvulla.

Tuohon aikaan naistaiteilijoiden oli helpointa kuvata naisten elämää ja erityisesti kodinpiiriä. Aiheet olivat usein käytännön sanelemia, sillä nais- ja lapsimallit löytyivät läheltä, ja he olivat halvempia. Sen sijaan muita, kuten miehiä tai maksullisia malleja, saattoi olla hankala saada tai ylipäätään lähestyä. Sisäkuva-maalauksen käsitöitä tekevä nainen on hyvä esimerkiksi tällaisesta aiheesta. Ompelemista pidettiin naisille ominaisena toimintana, jota opetettiin kaikille tytöille riippumatta heidän luontaisista lahjoistaan tai kiinnostuksestaan. Wiikin kuvaamasta interiööristä löytyy myös muita arkiaskareisiin viittavia merkkejä, kuten seinällä roikkuva kuparinen pannu maalauksen oikeassa reunassa sekä vasemmalla puolella lipaston ja hyllyn päällä olevat vadit, astiat ja kynttilänjalat.

Naisten alkaessa luoda uraa taiteilijoina 1800-luvun loppupuolen Suomessa, alettiin keskustella heidän luontaisesta sopivuudestaan ammattiin ja myös aiheista, jotka olisivat heille soveltuvia, kuten asetelmat, pienimuotoiset maisemat ja arkipäiväiset kodinaskareet. Maria Wiikille oli ominaista kuvata juuri tällaisia feminiinisinä pidettyjä aiheita ja käyttää maalauksissaan pientä formaattia, mutta hänen taiteilijaluonteensa ei suinkaan ollut täysin ristiriidaton. Samaan aikaan hän kehittyi taiteilijana, opiskeli ja matkusteli ulkomailla, etsi omaa ilmaisuaan, kokeili uusia maalaustapoja ja seurasi kiinnostuneena taidemaailman suuntauksia lunastaen tärkeän aseman suomalaisen taiteen kaanonissa.

 

Päivi Mustola

 

Lähteet:

Konttinen, Riitta. Maria Wiik. Helsinki 2000. 

Konttinen, Riitta. Naiset taiteen rajoilla: Naistaiteilijat Suomessa 1800-luvulla. Helsinki 2010. 

Taidekoti Kirpilä. Toim. Lauri Anttila, Tero Laaksonen & Anneli Lindström. Taidekoti Kirpilän julkaisuja I, Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 1998.

Wiik Sisakuvapieni