Erik Granfelt: Näkymä Roomasta

1966, öljymaalaus kovalevylle, 46 x 51 cm.

Juhani Kirpilän kokoelmassa on yhdeksän Erik Granfeltin (1919-1990) öljyvärimaalausta: maisemia, henkilökuvia ja asetelmia etupäässä 1960-luvulta. Granfelt opiskeli 1940-luvun lopulla Vapaassa Taidekoulussa, jonka ennakkoluuloton ja kansainvälinen ilmapiiri tuotti rohkeita uuden sukupolven kokeilijoita Suomen taiteen sodan jälkeiseen modernismiin. Opiskelutovereidensa Anitra Lucanderin ja Per Steniuksen kanssa Granfelt jatkoi taidekoulussa alkanutta yhteyttä vielä opintojen jälkeenkin. Kaikki nämä nuoret taiteilijat kuuluivat vuonna 1956 perustettuun Prisma-ryhmään, jonka tuotantoa leimasivat lämpimät pastelliset värit ja kokeelliset työskentelytekniikat, kuten öljyvärin levittäminen kankaalle palettiveitsellä tai -lastalla. Granfelt kuului ryhmään kuitenkin vain muutaman kuukauden vuoden 1956 alussa. Prisma-nimen symboloima valon hehkuminen maalauksiin käytetyissä väreissä on mukana myös Granfeltin myöhemmissä teoksissa.

Monia Prisma-ryhmän taiteilijoita on luonnehdittu lyyrisiksi

koloristeiksi. Varsinkin Granfeltin käyttämät värit ovat herkkiä ja ne hohtavat vaaleaa pastellisuutta. Lucander ja Stenius käväisivät ajoittain myös nonfiguratiivisen ilmaisun puolella, mutta Granfelt pitäytyi aina esittävässä aiheessa. Granfeltin maisemissa voidaan nähdä hänen varhainen kiinnostuksensa ranskalaisen modernin taiteen ihanteisiin, ja häntä on luonnehdittu välittäjäksi nonfiguratiivisen ja figuratiivisen ilmaisun välillä. 1950-luvun puolivälin jälkeen Granfelt siirtyi yhä realistisempaan suuntaan. Granfeltin teoksissa on nähty sekä ilmaisun harmonisuutta että kubistisvaikutteista kuvakieltä.

Granfelt opiskeli ja työskenteli pitempiä aikoja Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. 1960-luvulla hän viihtyi Roomassa, jonka kaupunkinäkymiä ikuisti useisiin maisemamaalauksiin. Ihmisiä Granfeltin Rooman-maisemissa ei juuri nähdä. Näkymä Roomasta -maalauksessa Granfelt kuvaa Rooman maisemien tyypillisiä elementtejä: kukkuloita, kirkontorneja ja rakennusten seinien okran, keltaisen ja punaisen sävyjä.

Teoksen pastelliset värit taittavat lämpimään keltaiseen. Granfeltin Italian-töissä on aistittavissa Välimeren alueen lämmin kellertävä valo, joka niin erilaisena verrattuna pohjoisen viileän kuulaaseen ominaisvaloon on kautta aikojen kiinnostanut myös suomalaisia taiteilijoita.

Taidekeräilijä C-J af Forsellesin mukaan Granfeltin tyyliin kuuluva sommittelun analyyttisyys näkyy useissa hänen teoksissaan kubistisina piirteinä, joissa viivan merkitys muotoa antavana tekijänä korostuu. Granfelt itsekin ajatteli, että Paul Cézannella ja kubisteilla oli hänen taiteelleen ratkaiseva merkitys.

Näkymä Roomassa -teoksessa kubismin vaikutus ei kuitenkaan näy yhtä voimakkaana kuin useissa muissa Granfeltin Rooman-maisemissa. Sen yleisilme on pehmeän utuinen, eikä esimerkiksi rakennuksia ole rajattu selkeästi ääriviivoilla. Maalauksessa voidaan havaita Granfeltille ominaista luonnosmaisuutta ja kevyiden valöörien luomaa avaruutta.

Maalauksen taustalla näkyvä kukkula saattaa olla Gianicolo, jolla sijaitsee Villa Lante – varmasti myös Granfeltille tuttu paikka. Aamun valo luo pehmeän lämmintä tunnelmaa kukkulan rinteille ja talojen seiniin. Maisema huokuu keväistä heleyttä: vasemmalla olevan puun lehdet näyttävät hennossa vihreydessään vasta puhjenneilta. Laventelinsinisellä taivaalla ajelehtii muutamia vaaleanharmaita pilvenhöytyviä.

Juhani Kirpilä alkoi hankkia Prisma-ryhmään kuuluneiden taiteilijoiden teoksia 1970-luvulla, vaikka oli aikaisemmin pitänyt heidän maalauksiaan liian herkkinä. Kokoelmasta löytyy esimerkiksi Anitra Lucanderin, Per Steniuksen ja Rafael Wardin töitä, mutta erityisen mieltynyt Kirpilä oli Granfeltin maalauksiin.

Pia Hyttinen

 

Lähteet: 

af Forselles, C-J, Erik Granfelt, Anitra Lucander – Katsausnäyttely. Suomen Taideyhdistys. Helsinki 1988.

Kruskopf, Erik, Prisma 1956–1961. Suomen Taideyhdistys. Helsinki 1986.

Kruskopf, Erik, ”Sodanjälkeinen kuvataide vuoteen 1960”. Ars – Suomen taide 6. Toim. Salme Sarajas-Korte. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki 1990, 76–111.

Peltola, Leena, ”Taide elämän sisältönä, Juhani Kirpilä – lääkäri ja keräilijä”. Taidekoti Kirpilä. Toim. Anneli Lindström. Taidekoti Kirpilän julkaisuja 1. Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 1998, 13–32.

 

 

 

GranfeltNakymaRoomastaPieni